Rakkaus

Niin sinä minut vangitsit,
ikkunattomaan vankilaan
huoneeseen ilman ovea - vailla tietä ulos.

Seinättömään vankilaan minut sait.
Ajatusteni näkymättömien kaltereiden taa.

Sinne minut lukitsit.

Ja siitä Minä sinua kiitän.

Pieni hyödytön majakka

Herran vuonna, joku sanoo, sytyit palamaan
sytyit valaisemaan pimeyteen.
Sinut luotiin näyttämään tie.

Liekkisi valaisee kauas,
sinne sinä et näe.

Olet eksynyt.


Kuinka minut luotiin
tietä näyttämään, mietin.
Kuinka minut luotiin valaisemaan
Miksi niin tehtiin?

Miksei minulle annettu kiikareita
miksen minä saa nähdä kauas.

Aika pyörii ympärilläni,
kuten monet muutkin.
Joku tuo jotain, joku vie jotain.
Miten ne tänne löytävät.

Keskelle ei mitään.

En vieläkään näe,
liian pimeää.

Pysähdyn,
en jaksa enää.

Olen vain pieni majakka.

Olen opastanut laivoja
ohi karien,
yksi kerrallaan.

Katson taakseni.
Laivoja on satoja,
ne ovat iloisia;

iloisia minusta.

Olen hyödytön.

Kivi

Tunsin ilmavirran
Tunsin laskeutuvan pehmeyden

Lokki

Iso, kaunis
voimakas
puhtaan valkoinen

Lokki

Istui kivelle
Vapaa murheista
Vapaa taivaan lintu

Lokki

Istuu mietteliäänä
katsoo alas

Kivi

Omistanko sen?
Onko se minun

Kivi

Olemme molemmat tässä
voimaks lintu sekä
vakaa pohja,
perusta,

Kivi.

Kukaan muu
ei ole omakseen ajatellut.
Onko se siis minun?

Kivi

Tunnen tuulen pehmeyden
sulkien värinän

Tunnen lähdön koittavan
vapauden kaipuun
maailman kutsun.

Ei se minun ollutkaan,
en sitä omistanutkaan.

Olenhan vain
pieni kallio

Kivi.

Kun olet poissa

Muistaako sinua kukaan
muistaako miltä näytit
muistaako mitä käytit

muistaako kukaan
miltä tunnuit

haluaako kukaan
muistaa.